Arjen huolet

En tiedä muista isistä, mutta itse ainakin mietin että olenko todellakin hyvä isä tai puoliso. Teen päivätöitä 40h/viikko + matkat töistä ja niitä tulee n 5-6h/viikko. Joten kotona en hirmuisesti jaksa tehdä juurikaan mitään. Ja tämä asia huolettaa minua. Siis kyllä minä aina parhaani mukaan yritän auttaa kotitöissä ja lapsen hoidossa mutta aika vähäiseksi se jää näin viikolla, mutta viikonloppuna annan äidin levätä kunnolla jotta jaksaa taas arjen myllerryksen..Riittääkö se? joskus tuntuu että ei..
Sitä miettii että teenkö aina oikein ja joskus tuntuu todellakin etten tee. Murehdin sitä kun äiti raataa kotona niska limassa töitä ja en osaa aina kiittää tästä. Ihmettelen suuresti niitä jotka väheksyvät äidin roolia.. Itse arvostan suuresti sitä ja toivon että muutkin tekisivät niin. Se ei todellakaan ole mitään helppoa vaikka äiti ja lapsi olisivatkin kokoajan kotona.

Ainakin meillä poikamme Oliver ei päästä hetkeksikään tekemään omia asioita vaan tätä pitäisi pitää sylissä ja leikkiä kokoajan. Eikä täten pääse edes vessassa käymään saati sitten syödä. Ainoat hetket silloin kun poika nukkuu.

Ja tämän takia mietinkin että miten ihmeessä se äiti jaksaa viikosta toiseen tai no pakkohan se on! meillä eletään lapsen ehdoilla, vaikkakin se välillä raskasta onkin.

Joten:

Rakasta lähimmäistäsi ja näytä ja kerro että arvostat sitä äläkä vähättele!

Rakastan sinua rakkaani ja kiitos että jaksat myös minua <3

Musiikki

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka romaanin :)
No mutta lyhykäisesti itse tykkään Electro/Trance & pop
genreistä. Itse teen myös musiikkia jos sitä nyt siksi voisi
kutsua, kanavani löydät täältä: http://www.youtube.com/user/DigitalBoyDj?feature=mhee

Haaveenani on olla joku päivä artisti mutta siihen on vielä
matkaa ja paljon! Tällä hetkellä teen musaa fiilis pohjalta.
Tämän pitäs oppia vielä niin paljon etten tiedä missä välissä
sitä oikein kerkeisi. No onhan yhdestä biiseistäni saanu kehut
itse artistilta että siitä on aina hyvä lähteä. Jospa tämäkin
haave vielä joskus tulevaisuudessa toteutuisi :)

Vielä on se oma genre hakusessa että mitä sitä loppupelissä
tekisi..vai sitten kahta eli trance/electro jompikumpi tai molemmat?!?

Kuuntelin tuossa toissapäivänä W&W-Impact albumin ja suosittelen sitä kyllä kaikille ja toinen mitä tulee kuunneltua
ajoittain niin Armin Van Buurenin State Of Trance.
Se tulee joka viikko ja välillä on paljon hyviä biisejä ja välillä vähän vähemmän.

Musiikin tulee olla sellaista että se saa sinun ihokarvatkin nousemaan ja alkaa tanssijalka vibada :) ja liike lähtee lantiosta vai miten se oikein meni..

Tässä oli tällein lyhykäisyydessään tämäkin asia!

Hope U Enjoy ;)

Työ

Aloitin uuden työn 1.9 Suunto nimisessä yrityksessä, 
joka on varmasti valehtelematta työurani mukavin paikka. 
En tiedä mikä mua vaivaa mutta jotain mun juomaan on
piilotettu koska joka aamu herään tyytyväisenä töihin.
Jokseenkin odotan aina että koska pääsee takas töihin,
koska siellä odottaa mukavia työtovereita.
En nyt rupee mitään rehvastelee, mutta olen mielestäni päässyt
"sisälle" tiimiin vai miten sen nyt voiskaan sanoa..

Pitänee vaan toivoa että työsopimustani jatketaan, sillä
olen jo jokseenkin omaksunut tämän paikan :)

Kiitos kaikille tiimin jäsenille sillä ilman teitä ei olisi teitä :D
Mahtava porukka kasassa ja toivon kyllä sydämestäni että se
myös on ja pysyy tuollaisena!
-kiitos-

Poikamme syntyi

En tiedä mistä sitä alkaisi kirjoittamaan.. noh. aloitetaan ihan alusta:
Se oli se marraskuun 30. päivä.. se oli ihmeellinen tiistai ilta. Olin tullut töistä kotiin ja rupesin köllöttelemään sohvalla nauttien tv:n antimista. Kunnes kuuluu hirveä kiljunta kylpyhuoneesta.. siinä sitä ajatteli hetken että alligaattoriko se sieltä vessanpöntöstä oli noussut..eheeeii.. kaikkea muuta, sillä avopuolisoni oli tehnyt raskaustestin joka näytti positiivista. Siinä se itki ja pomppi ja huusi että mä olen raskaana. Mä katsoin sitä hölmistyneenä ihan kuin olisi 
taivas auennut :)


Olimme jo jonkin aikaa yrittänyt tehdä lasta. Tai pikemmin ajattelimme että tulee jos on tullakseen. Siitä alkoi sitten pitkän pitkä odotus joka tuntui ikuisuudelta. Puolisoni kärsi koko raskauden ajan pahoinvoinnista joka oli myös rankkaa minulle seurata sivusta kun toinen voi pahoin ja itse ei voi tehdä asialle mitään.  Ei siinä voinut kun yrittää tsempata että kyllä kaikki vielä järjestyy..


Jokseenkin oli aika jännää mennä ensimmäiseen neuvolaan. Siinä sitä kyseltiin kaikenlaisia asioita mitkä jo oikeastaan tiesi.. Jännitys johtui varmaan siitä että kohta elämä muuttuu totaallisesti että enää ei ollakkaan vaan kahdestaan vaan siinä keskellä on sellainen pieni nyytti jota rakastaa ja suojelee henkensä edestä.


Mennään vähän nopeempaa tahtia jotta pääsee itse asiaan :)


Elikkäs päivä jona poikamme Oliver saapui maailmaan, mutta ennen sitä kerrotaan edeltävästä päivästä: oli 8.7.2011 kun olin jo kukonlaulun aikaan saapunut sairaalaan ja siinä sitten käppäiltiin ja odoteltiin koska se nyytti oikeen saapuu.. Täytyy kyllä myöntää että oli jo usko lopussa että ei se varmaan ikinä sieltä tule.. Illalla mentiin läheiselle huoltoasemalle syömään hodarit jos se vaikka vauhdittais pikkuisen.. no niin se tekikin. 9.7.2011 klo 01:00 Lähdin isän luo nukkumaan jottei tarvitsisi nousta kovin aikaisin.. toisin kävi.. soitto tuli samantien kun pääsin bussipysäkille että lapsivedet tuli ja synnytys on käynnistynyt.. siinä hätäillessä puolisoni rauhoitteli minua ja sanoi että avautumisvaihe saattaa kestää useitakin tunteja kunnes 1 tunnin päästä soitti että äkkiä tänne menen synnytys saliin siinä kiireessä sitten takaisin olin noin puoli 3 synnytyssalissa. siinä kuuntelin kun sängystä kuuluu tuskaista ähinää ja siinä sitä yritti lohdutella.. siellä toivottiin äitiä ja jumalaa vaikka pakana onkin :D
kello tulee puoli 6 ja ajattelin mennä hetkeksi autoon nukkumaan. Oli siinäkin päähänpisto etten sanois.. puoli 7 herään ja katson puhelimeen: 10 puhelua tullut ja 11 tulikin heti.. sieltä kuului: Nyt raahaat sen perseen tänne sillä mä lähen nyt synnyttämään.. sillä jouduttiin tekemään kiireellinensektio vajaan sydämen lyöntitiheyden takia. kunnes ei kuulunu mitään. Sillä lääkäri oli repinyt puhelimen hänen kädestään ja sanonu että ei tässä enää mitään kerkeä jaarittelemaan vaan leikkaussaliin ja äkkiä.. Juoksin sinne minkä jaloistani pääsen ja samalla ajattelen että nyt minusta tulee isä.. pää oli jokseenkin ihan ulapalla.. ja kerkeänkö edes sinne.. no minut ohjattiin pukeutumaan leikkaussalia varten..tein niin nopeasti sen kuin vaan pystyin ja kykenin ja sitten vaan odottelemaan lääkärin soittoa että koska pääsen sisään..meni 10-15 min kun soitto tuli oli siis 7:45 ja puolisoni makasi siellä jo puudutettuna ja valmiina operoitavaksi. Istahdan hänen vierelleen ja odotan kunnes kuuluu itkua..meni hetki..meni kaksi.. siinä rakkaani liikahteli kun pieni possu konsanaan. sitten se toivottu ääni kuului..PARKAUS. . 7:54 se tapahtui.. Siinä sitä oli ihmettelemistä katsella kun poikaa putsailtiin siinä ja samalla videokuvasin tämän tapahtuman.. sitten lähdettiin punnitsemaan poikaa ja mittaamaan miehen pituutta ja sitähän löytyi: 46cm ja 3180g. Sen pituinen rakkauspakkaus <3
Siinä se päivä meni ihmettä katsellessa. Illalla päästiin katsomaan poikaamme valvontaosastolle kun ÄITI oli jo sen verran pirteä että jaksoi rullatuoliin könytä.. Tuo päivä oli kyllä elämäni parhain <3