Poikamme syntyi

En tiedä mistä sitä alkaisi kirjoittamaan.. noh. aloitetaan ihan alusta:
Se oli se marraskuun 30. päivä.. se oli ihmeellinen tiistai ilta. Olin tullut töistä kotiin ja rupesin köllöttelemään sohvalla nauttien tv:n antimista. Kunnes kuuluu hirveä kiljunta kylpyhuoneesta.. siinä sitä ajatteli hetken että alligaattoriko se sieltä vessanpöntöstä oli noussut..eheeeii.. kaikkea muuta, sillä avopuolisoni oli tehnyt raskaustestin joka näytti positiivista. Siinä se itki ja pomppi ja huusi että mä olen raskaana. Mä katsoin sitä hölmistyneenä ihan kuin olisi 
taivas auennut :)


Olimme jo jonkin aikaa yrittänyt tehdä lasta. Tai pikemmin ajattelimme että tulee jos on tullakseen. Siitä alkoi sitten pitkän pitkä odotus joka tuntui ikuisuudelta. Puolisoni kärsi koko raskauden ajan pahoinvoinnista joka oli myös rankkaa minulle seurata sivusta kun toinen voi pahoin ja itse ei voi tehdä asialle mitään.  Ei siinä voinut kun yrittää tsempata että kyllä kaikki vielä järjestyy..


Jokseenkin oli aika jännää mennä ensimmäiseen neuvolaan. Siinä sitä kyseltiin kaikenlaisia asioita mitkä jo oikeastaan tiesi.. Jännitys johtui varmaan siitä että kohta elämä muuttuu totaallisesti että enää ei ollakkaan vaan kahdestaan vaan siinä keskellä on sellainen pieni nyytti jota rakastaa ja suojelee henkensä edestä.


Mennään vähän nopeempaa tahtia jotta pääsee itse asiaan :)


Elikkäs päivä jona poikamme Oliver saapui maailmaan, mutta ennen sitä kerrotaan edeltävästä päivästä: oli 8.7.2011 kun olin jo kukonlaulun aikaan saapunut sairaalaan ja siinä sitten käppäiltiin ja odoteltiin koska se nyytti oikeen saapuu.. Täytyy kyllä myöntää että oli jo usko lopussa että ei se varmaan ikinä sieltä tule.. Illalla mentiin läheiselle huoltoasemalle syömään hodarit jos se vaikka vauhdittais pikkuisen.. no niin se tekikin. 9.7.2011 klo 01:00 Lähdin isän luo nukkumaan jottei tarvitsisi nousta kovin aikaisin.. toisin kävi.. soitto tuli samantien kun pääsin bussipysäkille että lapsivedet tuli ja synnytys on käynnistynyt.. siinä hätäillessä puolisoni rauhoitteli minua ja sanoi että avautumisvaihe saattaa kestää useitakin tunteja kunnes 1 tunnin päästä soitti että äkkiä tänne menen synnytys saliin siinä kiireessä sitten takaisin olin noin puoli 3 synnytyssalissa. siinä kuuntelin kun sängystä kuuluu tuskaista ähinää ja siinä sitä yritti lohdutella.. siellä toivottiin äitiä ja jumalaa vaikka pakana onkin :D
kello tulee puoli 6 ja ajattelin mennä hetkeksi autoon nukkumaan. Oli siinäkin päähänpisto etten sanois.. puoli 7 herään ja katson puhelimeen: 10 puhelua tullut ja 11 tulikin heti.. sieltä kuului: Nyt raahaat sen perseen tänne sillä mä lähen nyt synnyttämään.. sillä jouduttiin tekemään kiireellinensektio vajaan sydämen lyöntitiheyden takia. kunnes ei kuulunu mitään. Sillä lääkäri oli repinyt puhelimen hänen kädestään ja sanonu että ei tässä enää mitään kerkeä jaarittelemaan vaan leikkaussaliin ja äkkiä.. Juoksin sinne minkä jaloistani pääsen ja samalla ajattelen että nyt minusta tulee isä.. pää oli jokseenkin ihan ulapalla.. ja kerkeänkö edes sinne.. no minut ohjattiin pukeutumaan leikkaussalia varten..tein niin nopeasti sen kuin vaan pystyin ja kykenin ja sitten vaan odottelemaan lääkärin soittoa että koska pääsen sisään..meni 10-15 min kun soitto tuli oli siis 7:45 ja puolisoni makasi siellä jo puudutettuna ja valmiina operoitavaksi. Istahdan hänen vierelleen ja odotan kunnes kuuluu itkua..meni hetki..meni kaksi.. siinä rakkaani liikahteli kun pieni possu konsanaan. sitten se toivottu ääni kuului..PARKAUS. . 7:54 se tapahtui.. Siinä sitä oli ihmettelemistä katsella kun poikaa putsailtiin siinä ja samalla videokuvasin tämän tapahtuman.. sitten lähdettiin punnitsemaan poikaa ja mittaamaan miehen pituutta ja sitähän löytyi: 46cm ja 3180g. Sen pituinen rakkauspakkaus <3
Siinä se päivä meni ihmettä katsellessa. Illalla päästiin katsomaan poikaamme valvontaosastolle kun ÄITI oli jo sen verran pirteä että jaksoi rullatuoliin könytä.. Tuo päivä oli kyllä elämäni parhain <3